Kuinka lopulta käy - ULKONA NYT! ...ja kuinka markkinoida uutta biisiä ilman somea.
- Ilmi Veera
- Jun 23
- 3 min read
Hei ja tervetuloa lukemaan väliaikaista blogia!
Mulla on tarve jakaa biisin ja mun matkaa ja jotta en spämmäisi uutiskirjeillä, teen ainakin tämän yhden blogipostauksen.
Biisi on ollut maailmalla nyt vähän yli viikon. Oon ollut tosi iloinen siitä, miten se on löytänyt kuulijoita, vaikka mulla ei tällä kertaa somea ookkaan. Tosin oon saanut ihania viestejä siitä, kuinka biisiä on myös jaettu somessa, että sikäli oon päässyt myös hyötymään systeemistä. Aionkin nyt seuraavaksi kertoa, mitä kaikkea oon markkinoinnin eteen tehnyt ja millaista se on ollut ilman rinnakkaistodellisuudessa (insta, face, tiktok) vietettyä aikaa. Tai en ehkä mitä K A I K K E A, mutta vähän jotain.

Yllä oleva kyltti oli meillä Matiaksen kanssa mukana katusoittokeikalla julkkaripäivänä. Kulkeminen kyltin kanssa Helsingin keskustassa tuntui välillä vaivaannuttavalta, kun sain sen kanssa luonnollisesti paljon huomiota. Siitä sainkin myös seuraavan idean, että kyltti tietenkin kannattaa jättää olemaan jonnekkin, missä sen vastakin voi huomata. Ja on se huomattu! Oon saanu aiheesta kyselyitä kasvotusten ja myös yhden (joskin vihamielisen) YouTube-kommentin. Askartelin tälle myös sisarkyltin, joka sijaitsee muuten Kotkassa, ootko bongannut?
Pahvikylttien rustaamisen lisäksi oon tehny aiiiiiika paljon mainontaa kirjastojen ja kauppojen ilmotustauluilla ja sitten ns. tolppamainontaa. Tolpan virkaa ovat toimittaneet ihan oikeat tolpat, mutta myös roskapöntöt ja sähkökaapit. Mainoksia oon levittänyt itse ja sukulaisten avulla: niitä on Helsingin lisäksi kulkeutunut myös Kotkaan ja Lappajärvelle. Tänään suuntaan pienen pienellä hengähdystauolle Imatralle, joten tänään kohteena ABC:t ynnä muut pysähdyspaikat Hki-Imatra välillä ja sitten tietysti Imatralla jatketaan hommaa.

Näiden kylttien ja flaikkujen lisäksi oon siis ihan kertonut tästä biisistä ihmisille henkilökohtaisesti ja pyytänyt ihmisiä kertomaan tästä biisistä jollekin toiselle ihmiselle. Se oli ensin tosi jännittävää, mutta kun sitä tein, huomasin, että siitä tuli todella paljon parempi olo kuin instagramin stooreissa jakamisesta ja jakoihin kehottamisesta. Julkkaripäivänä petyin tosi isosti, kun biisi ei päässyt millekkään Spotifyn editorial-soittolistoille (esim. New Music Friday Suomi, Suomi-indie tänään). Mutta se, että tapasin ihania ihmisiä katusoittokeikalla, vietin päivää rakkaiden ihmisten kanssa ja sain viestejä siitä, miten biisi oli kuulijoissa resonoinut, oli tosi hoitavaa ja harmitus pääsi muuntumaan toiminnan energiaksi. Että hitsi, ollaan tehty Matikasen kanssa niin hieno biisi, että aion tehdä kaikkeni, että biisi saa ansaitsemansa lähdön, vaikka soittolistat ei heti auennutkaan. Mutta tätä voimaantumista en ois voinut yksin saada aikaan, siihen tarvitsin kannattelua ja tukea myös itseni ulkopuolelta. Ja mä ajattelen, että tätä kannattelun kokemusta en olisi somen kautta saanut. Vaikka sieltäkin oon aina saanut paljon tukea, mutta se vaan t u n t u u eriltä, kun se on siellä virtuaalitodellisuudessa, eikä tässä käsinkosketeltavassa todellisuudessa. Ehkä saatte kiinni siitä mitä tarkotan? Toivon niin.
Olin aikeissa kirjoittaa blogia jo julkkaripäivästä alkaen, itseni tueksi ja myös inspiraatioksi muille omakustanneartisteille siitä, mitä kaikkea voi tehdä ilman somea. Että ei oo pakko olla siellä somessa, jos se ei tunnut itsestä hyvälle. Mutta sitten julkkariviikko vei yllättävine työtehtävine mennessään, enkä ehtinytkään kirjoittaa blogia. Mutta tässä nyt avaus, ehkä jatkan toisena päivänä jos tulee sellainen tunne. Nyt vielä hetken näppäilen konetta ja sitten lähden pienelle kylpylälomalle Imatralle.
Kiitos kun luit ja oot matkassa mukana! Avaan alle kommenttikentän niin sinne saa tosi mielellään kertoa ajatuksia ja kysyä vaikka kysymyksiä tai mitä vaan - ja vaikka kertoa jos oot bongannu kyltin tai julisteen jossain <3
PS. Nähtävästi kommentointi toimii vain kännykällä, tietokoneversioon kommenttikenttä ei jostain syystä päivity.
Kommentare